MS-tauti

Multippeliskleroosi (MS) on keskushermoston krooninen neurologinen sairaus. MS vaikuttaa ihmisiin monin eri tavoin. Taudin kulkua on erittäin vaikea ennustaa. MS ei tartu. Se on neurologinen sairaus, ei lihassairaus. MS on nuorten aikuisten yleisin neurologinen sairaus. Useimmiten diagnoosi saadaan 20-40 vuoden iässä. On erittäin harvinaista että tauti puhkeaa yli 60-vuotiailla. Naiset sairastuvat lähes kaksi kertaa enemmän kuin miehet. Keskushermoston muodostavat aivot ja selkäydin. Sana multippeliskleroosi viittaa niihin moniin arpiin, joita on muodostunut eri puolille keskushermostoa. Arvet tai kovettumat, myöskin ”plakeiksi” kutsutut, voi havaita sairastuneella keskushermoston magneettikuvista. MS-taudissa kehon immuunipuolustusmekanismin valkoiset verisolut hyökkäävät myeliinikerroksen kimppuun ja aiheuttavat tulehduksen. Myeliini on hermosäikeitä ympäröivä tuppimainen eristeaine. Joka kerran kun myeliini joutuu hyökkäyksen kohteeksi, jättää se jälkeensä arpia, jotka aiheuttavat sen, että hermosignaalien välitys huononee tai peräti tukkeutuu. Tästä seuraa erilaisia oireita. Hyökkäyksen jälkeen myeliinin vauriot korjaantuvat jossakin määrin, mutta hermosäikeet eivät aina toimi yhtä hyvin kuin ennen hyökkäystä. Haitta-aste vaihtelee henkilöstä toiseen riippuen siitä missä kohtaa keskushermostoa häiriö on, eikä yksittäisen henkilön toimintahaittojen kehitystä ei ole mahdollista ennustaa. Pahenemisvaiheen jälkeen voi haitat hävitä kokonaan jälkiä jättämättä tai sitten voi jäädä pysyviä eriasteisia haittoja, jotka vaikeuttavat toimintoja. Sairauden eteneminen vaihtelee. MS on nk. autoimmuuninen sairaus. Kehon oma immuunipuolustusjärjestelmä, ts. valkoiset verisolut kokevat myeliiinin kehon viholliseksi ja hyökkäävät sen kimppuun vahingoittaen sitä. MS-taudin oireita on puutumiset ja tuntohäiriöt, raajojen heikentynyt lihasvoima, tasapaino- ja koordinaatiovaikeuksia, näköhäiriöt ja virtsanpidätysvaikeudet. Monia vaivaa myös vaikea uupuminen (”fatiikki”) ja lämmönsietokyvyn heikkeneminen. Ensimmäiset oireet voivat ilmaantua kauan ennen kuin lääkärit epäilevät MS-tautia. Joskus voivat ensimmäiset oireet esiintyä 5-15 vuotta ennen diagnoosia. Syytä MS-tautiin ei vielä täysin tunneta. MS ei ole suoraan perinnöllistä, vaikka on sukuja joiden keskuudessa on epätavallisen paljon MS-tautiin sairastuneita. Tauti puhkeaa perintötekijöiden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Suomalaisista on kartoitettu 7 geeniä jotka altistavat sairastua MS-tautiin. MS-tautiin ei ole parannuskeinoa, mutta on kehitetty taudin kulkua hidastavia lääkkeitä, joita ovat betainterferoni ja glatirameeriasetaatti ja ne vähentävät taudin kulkua huomattavasti. Tutkimustyöhön panostetaan voimakkaasti ja uusia ja parempia lääkkeitä tulee vuosittain. Tavallinen väärinkäsitys on, että MS on aina vaikeasti invalidisoiva tauti. Taudin eteneminen on yksilöllistä eikä sitä voi ennustaa. Tauti voi myös hävitä kokonaan tai osittain. MS-tauti vaihtelee riippuen siitä missä päin asuu. Pohjois-Euroopassa, Pohjolassa ja Brittein saarilla sekä alueilla jossa väestö on peräisin Pohjois-Euroopasta, kuten Pohjois-Amerikassa ja Australiassa, on riski sairastua MS-tautiin suurempi verrattuna muuhun maailmaan. Yhdysvalloissa on MS-tauti yleisintä Minnesotan alueella, jossa asuu suomalaista alkuperää olevia ihmisiä sekä eteläisessä Kanadassa. Aasiassa ja Afrikassa tauti on harvinaista. MS ei suoraan ole perinnöllinen, arvioivat eräät tutkijat että viikinkien geeniperimällä on vaikutusta taudin esiintymiseen Pohjolassa sekä Koillis-Skottlannissa, jossa viikinkien merkitys alueen väestön kehitykseen on ollut suuri. Uusimpien tutkimustulosten mukaan näyttää perintötekijöillä olevan suurempi merkitys taudin alueelliseen esiintymiseen Suomessa kuin mitä on aikaisemmin oletettu. MS-tautia esiintyy paljon Pohjanmaalla, Satakunnassa Eura- ja Kokemäenjokien latva-alueilla ja Uudenmaan koillisosissa. Etelä-Pohjanmaalla MS-tautiin sairastuneita on kaksikertaa enemmän kuin maassa keskimäärin. Tutkijat arvelevat, että Etelä-Pohjanmaan MS-potilailla on rikastunut geenimuotoja. Näyttäisi siltä, että alueelle on siirtynyt harvalukuisen alkuperäisväestön mukana geenejä, jotka altistavat sairastua MS-tautiin. Sukupolvien aikana geenimuunnos on rikastunut alueilla, jonne on muuttanut melko vähän uusia ihmisiä. Kyrönmaalle ihmisiä on muuttanut 1200-luvulla varsinkin Eura- ja Kokemäenjokien yläjuoksuilta, alueilta, jossa MS-tautia esiintyy harvinaisen runsaasti. Tiedetään, että yhteydet Eura-ja Kokemäenjokien yläjuoksujen alueiden asukkailla ja viikingeillä olivat tiiviit noin 1000 vuotta sitten. Myös muualla Eurooppa on todettu yhteyksiä MS-taudin esiintyvyydellä ja viikinkiasutuksella. Erittäin selvästi näkyy yhteys Koillis-Skottlannissa, jossa on ollut paljon viikinkejä ja MS-tautia esiintyy yhtä runsaasti kuin Kyrönjokilaaksossa. Kyrönjokilaaksossa MS:ää esiintyy kaksi kertaa useammin verrattuna muuhun Suomeen.

Logo